Paljon on tapahtunut sitten viime kerran. Tulin juuri treffeiltä, ja tuskin näen ihmistä enää ikinä uudestaan. Vastasin epätoivon puuskassa hänen sinkut.net ilmoitukseen, ja paperilla kaikki näyttikin suht hyvältä. Mutta nyt kun nähtiin, tiesin ensimmäisestä sekunnista lähtien, ettei meidän välille voi koskaan kehkeytyä mitään. Vannon (taas), etten enää ikinä vastaa kenenkään netti-ilmoitukseen tahi laita moista itse. Piste.

Mutta hyviin uutisiin: sain hakemani lyhäriroolin! Ja todistettavasti koekuvauksissa oli muitakin miehiä kuin minä! Uskomatonta! Testikuvaukset ovat ensi viikolla. Toivottavasti "avovaimoni" on joku kuuma pakkaus... tai ihan sama, pääasia että pääsen tekemään sitä mistä tykkään. Vaikka vähän kyllä pelottaa, kun en ole kameran kanssa juurikaan näytellyt. Tästä jutusta täytyy kyllä yrittää ottaa kaikki kokemus ja oppi irti.

Urheiluinnostus näyttäisi onneksi jatkuvan. Viimeisen viikon aikana olen käynyt kerran lenkillä ja kaksi kertaa uimassa. Ja päälle pari punttitreeniä. Huomenna olisi taas uintipäivä. On mahtavaa nähdä miten kunto kohenee. Ja mieliala sen mukana. Töissäkin on ollut jopa melkein mukavaa. Tällä hetkellä näyttäisi siis siltä, että olen saamassa elämäni taas raiteilleen. Tai sitten paha olo on vain hautautunut kaiken tämän touhotuksen alle. Miten vain, toivottavasti sama tahti jatkuu, ja voin katsoa itseäni taas aamulla peilistä ja olla hitusen ylpeä itsestäni.